Muistan joskus kesken kasvuisena  kotona kun oli sadepäivä eikä voinut tehdä ulkotöitä niin kyllä äiti aina keksi hakea suuren pajukorin jossa oli parsittavia sukkia ja käsineitä, lapasiksi meillä sanottiin, täällä sanotaan tumpuiksi. Se oli sitten ikävää hommaa ja joskus Tuulikki sai äidin lupaamaan  että saimme mennä vinttiin parsimusten kanssa ja sinne oli varattuna aina kirjoja , meillähän yleensäkin  luettiin hyvin paljon kai se oli isästä meihin lapsiin tarttunut, äiti ei siitä pitänyt hän sanoi että se on laiskottelua. Kyllä me siellä tietysti parsittiinkin mutta välillä luettiin mutta pidettiin se vara kun  alkoi raput natista tiedettiin että äiti tuli tarkistus reissulle ja silloin äkkiä neula käteen ja parsimaan. Se sateen ropina kattoon oli niin nukuttavaa että piti olla jotain puhumista ettei nukuttu ja joskus innostuttiin laulamaankin.

Sitten sateen jälkeen lähdettiin keräämään kastematoja, nyt tuntuu inhottav alta, siellä oli niitä hyvin paljon  ja kun näkyi ei kun niskaan kiinni ja purkkiin. Isä oli tehnyt ison puulaatikon johon oli laitettu multaa ja sitten kun madot laitettiin sinne laitettiin päälle vesiheinää. N iillä' oli kova kysyntä kun oli kalastajia jotka pitivät pitkääsiimaa ja n iihin koukkuihin niitä tarvittiin. Muistan että kirkolta saakka kävivät niitä ostamassa ja me saimme rahaa. Olis kiva tietää vieläkö sellaista Kermassa tehdään.