Kun minä olin lapsi oli meillä pieni keinutuoli ja äiti kertoi että heti aamulla  minulla oli jo suu auki kun heittäydyin keinuun ja aloin laulaa ja saatoin laulaa tun titolkulla, en sitten kuulemma paljon  puhun utkaan, Tuulikki piti siitä huolen  ja siitä häntä kiiteltiin. Kun menin koukuun ja oli joulujuhlat tai kevätjuhlat jouduim me yleensä esiintymään siellä. Isä oli sitämieltä että hänen tyttäriensä pitää osata laulaa nuotilleen ja minä kun olin hyvin ujo  olimme kamarissa isän kan ssa ja isä soitteli hiljakseen mandoliinilla ja minä lauloin mutta se että kuinka rohkenin laulaa juhlassa olikin eri juttu, aina olin varma että en osaa oikein  vaan aina se vaan onnistui  ja sempä vuoksi se oli edessä taas seuraavien juhlien  tullessa.