Tuli n yt viikonloppuna mieleeni eräs muisto vanhoilta ajoilta. Miehelläni oli serkku Joensuussa ja he olivat juhlivaista sorttia olevia ihmisiä, rahaakin oli eikä ollut lapsia hoidettavana. Kesällä eräänä iltapäivänä he ilmestyivät pihalle ja heillä oli vieraitakin mukana ja pyysivät Paavoa viemään heidät veneellä yli Suurenjärven. Vene oli Kytöojalla noin parin-kolmenkilometrin päässä.

Paavo lähti, kaksi pojistamme oli pieniä ja kolmas oli kohta syntymässä, en pitänyt siitä että hän lähti koska he olivat jo liikutetussa tilassa ja lisää ainetta varmasti oli m ukana ja epäilin kuinka he malttavat käyttäytyä veneessä joka tuli kovin täyteenkin  ja ajattelin sitäkin että kyllä Paavolle sitä tarjotaan  ja ottaakin vaikka hän ei ollut mikään ryyppymies .Tuli ilta ja tuli yö ja tuli aamuyö, olin ihan varm a että jotain on nyt tapahtunut olin vallan paniikissa, puin päälleni ja herätin mummon ja pyysin että hän katsoisi poikia jos heräävät, hän kyllä kielsi lähtemästä mutta lupasi katsoa poikia. Kävelin Kytöojalle ja toivoin että hän tulisi vastaan ja kaikki olisi hyvin. Perillä herätin miehen joka asui talossaan  ja kysyin millaisella veneellä he lähtivät ? M ies sanoi että se on kyllä aikamoinen loso, siis vuotava. Ei siitä mieli ainakaan paran tunut, olen kova itkemään mutta en itkenyt koska olin niin paniikissa ja ajattelin miten meidän käy, millä minä poikani elätän, ei ollut ammattia eikä siellä ollut kun metsätöitä. Oli ihme että jaksoin kävellä kotiin saakka suurine mahoineni  ja kova tuska mielessä.

Kotona mummo n ukkui poikien vieressä ja sanoin että vuotavalla veneellä ovat lähteneet, hän hymähti jotain ja meni omalle vuoteelleen entiedä nukkuiko hän m utta minä en. Aamu alkoi valjeta kun kuului liikkumista ,luulin että joku tuo sanomaa hukkuneista vaan sieltä tuli Paavo, en heti tajunnut  hän tuli ja näytti että hän sai uistimella suuren hauen. Hän ei yhtään tajunn ut kuinka hädissäni olin ollut, en välittänyt hauesta. Olin kiitollin en että hän oli elossa mutta samalla pettynyt ettei hän välittänyt vaikka olis synnytys alkanut.

Pienellä paikkakun nalla missä kaikki tuntee toisensa juttu kulkee ja niin tämäkin että olin yöllä käynyt miestäni etsimässä ja naapurin muori oli kerran meillä ja sanoi ettet sen vertaa ajatellut kun vaimo on viimeisillään. Paavo vaan totesi ei ollut mitään hätää kun läksin eikä ole vielä aikakaan niin se oli viikon päästä kun Jouni syntyi. En nyt tarkoita että Paavo olis juoppo tai välinpitämätön ollut vaan kerron sen vuoksi että miehet ja naiset ovat erilaisia ja ajatuksemme myös.